S -Helicobacter pylori, vasta-aineet

Helikobakteeri eli helicobacter pylori elää mahan limakalvon pinnalla. Bakteeri on kehittänyt keinoja selviytyäkseen mahan happamassa ympäristössä. Helikobakteeritartunta saadaan tavallisesti lapsuudessa todennäköisesti ihmisestä ihmiseen tapahtuvana tartuntana, mutta tarkkaa tartuntareittiä ei tunneta. Vaikka helikobakteeri on erittäin yleinen, se tunnistettiin vasta 1980-luvulla. Helikobakteerin yleisyys on yhteydessä yleisiin hygienisiin oloihin. Tästä syystä myös sen ilmaantuvuus on suorassa suhteessa ikäluokkiin Suomessa. Vanhemmilla ikäryhmillä noin puolella löytyy helikobakteeri. Vastaavasti vuoden 1990 jälkeen syntyneillä alle 10 prosentilla on helikobakteeri.

Infektio on yleensä oireeton. Ylävatsavaivat ovat siis harvoin helikobakteerin aiheuttamia. Helikobakteeri voi aiheuttaa mahatulehduksen ja se johtaa 10–20 prosentilla pohjukaissuoli- tai mahahaavan kehittymiseen. Helikobakteeri lisää myös mahasyövän riskiä noin 2–6-kertaisesti. Helikobakteeri-infektioon voi liittyä myös raudanpuuteanemiaa.

Helikobakteerin ilmestyessä elimistöön ihmiselle muodostuu vasta-aineita ja infektio voidaan todeta näitä mittaamalla. Tutkimuksen nimi on HepyAb.

Milloin helikobakteeri kannattaa mitata?

Helikobakteeri-infektio voi olla seuraavien oireiden ja sairauksien taustalla:

• Maha- tai pohjukaissuolen haavauma
• Epäselviä vatsaoireita, kuten aaltoileva vatsakipu, pahoinvointi, röyhtäilyä, täyteläisyyden tai turvotuksen tunnetta
• Selittämätön laihtuminen
• Verinen tai musta uloste
• Verinen oksentelu tai oksentelu, joka näyttää kahvinpurulta

Mitä helikobakteeritutkimus mittaa?

Tutkimuksella voidaan todeta, onko henkilöllä helikobakteerista aiheutuvia vasta-aineita.