D-vitamiini

D-vitamiini on välttämätöntä ihmiselle. Sitä tarvitaan lähes kaikissa kudoksissa, minkä lisäksi D-vitamiini on välttämätöntä kalsiumin ja fosfaatin imeytymisessä. Näin ollen D-vitamiini vaikuttaa merkittävästi luuston kuntoon. D-vitamiini ehkäisee osteoporoosin ja siihen liittyvien murtumien syntymistä.

D-vitamiini osallistuu myös elimistön puolustukseen ja tutkimuksissa on havaittu, että matalaan D-vitamiinipitoisuuteen liittyy ylähengitysinfektioiden kohonnut riski. Lisäksi D-vitamiinin puutos on yhdistetty diabetekseen, syöpään, verenkiertotauteihin ja hermoston rappeumatauteihin.

D-vitamiinia saadaan pääasiassa auringonvalon kautta (80-90 % luonnollisesti saatavasta D-vitamiinista). Koska Suomessa auringonvalon määrä on talvella liian vähäinen D-vitamiinin tuotannolle, on ravinnosta ja ravintolisistä saatava D-vitamiini tärkeää. Kesällä karttuva D-vitamiinivarasto loppuu noin 1–2 kuukaudessa, minkä vuoksi talvella tarvitaan suun kautta saatavaa D-vitamiinilisää.

D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi ravinnosta. Normaalisti ravinnosta saadaan vain 10-20 % D-vitamiinista. Luonnollista D3-vitamiinia on elintarvikkeista merkittävästi vain kalassa. Tästä syystä Suomessa lisätään D-vitamiinia maitovalmisteisiin ja rasvoihin. Vegaanien on hyvä huomioida, että D-vitamiinia saa pelkästä kasvisruoasta suhteellisen vähän eli ilman vitamiinilisää he voivat jäädä vaille riittävää D-vitamiinimäärää.

Muita riskiryhmiä ovat vastasyntyneet, lapset, vanhukset, sisätiloissa runsaasti oleskelevat ja tummaihoiset ihmiset. Vanhuksilla D-vitamiinintuotanto ihossa auringonvalon seurauksena on alentunut. D-vitamiinintuotanto on 70-vuotiailla arviolta vain 30 % nuoren henkilön vastaavasta tuotannosta.

Milloin D-vitamiini kannattaa mitata?

Suomalaisessa tutkimuksessa on todettu, että noin joka neljäs mies ja joka viides nainen kärsii D-vitamiininpuutoksesta. Tätä voi olla vaikea huomata, koska liian vähäinen D-vitamiinin määrä aiheuttaa oireita vasta pitkän ajan kuluttua. Vaikea puutostila aiheuttaa lapsille riisitaudin ja aikuisille osteomalasian eli luun pehmenemisen.

D-vitamiinin mittausta ei tehdäkään yleensä oireiden vuoksi, vaan silloin, jos D-vitamiinin puutetta epäillään jostakin muusta syystä. Testi otetaan yleensä myös niissä tapauksissa, kun selvitetään kalsiumin tai fosfaatin liian suurta tai matalaa määrää elimistössä.

Mitä D-vitamiinitutkimus mittaa?

D-vitamiinia on elimistössä erirakenteisina ja lisäksi sen muoto muuttuu. Tutkimus mittaa D-25-vitamiinia, joka on D-vitamiinin varastomuoto ja kertoo vitamiinimittauksista parhaiten, onko ihmisellä liian vähän tai liikaa D-vitamiinia elimistössään. Elimistö muodostaa D-25-vitamiinia maksassa kasvisravinnosta saatavasta vitamiinista (D2) sekä iholla ja eläinperäisestä ravinnosta syntyvästä vitamiinista (D3). D25-vitamiinia kutsutaan myös kalsidioliksi.

Vitamiinin neljäs muoto kalsitrioli (D-vitamiini-1,25-OH) on aktiivinen muoto D25-vitamiinista. Kalsitriolia elimistö tuottaa munuaisissa. Sitä ei yleensä tutkita, ellei epäillä eräitä perinnöllisiä sairauksia.